1800- ja 1900-luvun vaihteessa muutamat naiset kiinnostuivat veistonopetuksesta ja perustivat jopa omia veistokouluja. Lisäksi he työskentelivät kouluissa veistonopettajina. Veistoa harrastivat tuolloin myös naiset: esimerkiksi Aino Sibelius oli innokas veiston harrastaja. Veistonopettajat olivat tuolloin yleensä miehiä.