Aki Rasinen
Yliopistonlehtori, teknologiakasvatus, emeritus, KT, dosentti
Opettajankoulutuslaitos
Jyväskylän yliopisto

Kässää, teknistä työtä vai teknologiakasvatusta?

Tätä minäkin mietin kun tulin 1989 keväällä Englannin ja Skotlannin opintomatkalta. Vielä silloin meillä norssilaisilla ja OKL:n lehtoreilla oli velvollisuus seitsemän vuoden välein päivittää taitojamme ja tietojamme yhden lukukauden aikana opetuksesta vapaalla ollessamme. Silloin niin Englannissa kuin Skotlannissakin oli siirrytty Craft-oppiaineen opetuksesta CDT:hen (Craft , Design and Technology). Myöhemmin Craft-osa nimestä pudotettiin pois, kun kaiketi nähtiin sen olevan olennainen ja luonnollinen osa Design and Technology (nykyinen nimi) opintoja. Vihjeet tutustumiskohteista sain pääasiassa Tapani Kananojalta, joka on vaikuttanut mm. Kouluhallituksessa, Opetushallituksessa, Rauman OKL:ssä ja Oulun OKL:ssä. Olin silloin Jyväskylän Norssin teknisen työn lehtori. Kerroin innoissani näkemästäni Jyväskylän OKL:n lehtori Matti Parikalle, joka oli koko työuransa aktiivinen teknisen työn oppimisen tutkija ja kehittäjä. Matti innostui asiasta. Olimme Matin kanssa teknologiakasvatuksesta niin innoissamme, että tehtyämme perustellun esityksen teknologiakasvatuskokokeilun aloittamisesta, saimme silloiselta Keski-Suomen lääninhallitukselta rahoituksen kokeilun aloittamiseksi. Niinpä valtasimme Seminaarinmäen kampuksen E-rakennuksen (tekninen työ ja teknologiakasvatus) ”miesten vessan” (henkilökunnan ikkunattoman pukuhuoneen) idea- ja tutkimushautomoksemme. Kävimme vielä uskonvahvistusmatkalla Yhdysvalloissa Missouri Columbia -yliopiston ja Virginia Tech:in teknologiakasvatuksen osastoilla. Tiimiimme liittyi myös lehtori Jouko Kantola Jyväskylän OKL:stä. Yhdysvalloissa perinteisestä ”shop”-opiskelusta (woodworkshop, metalworkshop…) oli kehitetty Technology Education. Yksi Virginia Tech:in professoreista, Dr. William Dugger johti valtakunnanlaajuista ”Technology for all Americans” -projektia.

Oppiaineen kehittämiseen liittyi myös ”paikallisen TAO:n” nimen muutos AIAA:sta (the American Industrial Arts Association) ITEA:ksi (the International Technology Education Association). Osa jäsenistöstä vastusti muutoksia, mutta enemmistö kannatti uudistuksia. Saimme kokea samankaltaisia reaktiota Suomessa. 90-luvun alkupuolella monet tahot - joiden olisi uskonut haluavan kehittää oppiainetta - olivatkin jopa äänekkäästi asiaa vastaan. Rauma torppasi Oulun yliopiston teknologiapainotteisen teknisen työn opettajankoulutuksen samoin kuin Jyväskylän yliopiston teknologiapainotteiset erikoistumisopinnot. Kilpailu on mielestäni kehityksen edellytys. Sitä ei kuitenkaan suvaittu. Myös monet TAO:laiset suhtautuivat penseästi teknologiakasvatuksesta puhumiseen. Me kuitenkin uskoimme asian tärkeyteen niin paljon, että rohkenimme kirjoitella lehtiin, lähestyimme niin pääministeriä kuin opetusministereitä, kävimme tapaamassa henkilökohtaisesti kansliapäällikkötason väkeä ja tuotantoelämän edustajia. Useimmiten laihoin, joskus jopa negatiivissävytteisin tuloksin. Ja tietenkin panostimme tutkimukseen, selventääksemme tieteellisesti asiaa niin itsellemme kuin muille. Projektin aikana ja sen jälkeen onkin Jyväskylän OKL:ssä aiheesta valmistunut neljä väitöskirjaa, pari välillisesti teknologiakasvatukseen liittyvää väitöskirjaa ja kymmeniä tieteellisiä artikkeleita.

Jo Peruskoulun Opetussuunnitelman Perusteet 1994 peräänkuuluttaa ”oppilaan mahdollisuutta sukupuolesta riippumatta tutustua tekniikkaan sekä oppia ymmärtämään ja hyödyntämään teknologiaa” ja ”valmiuksia käyttää tekniikan sovelluksia sekä kykyä vaikuttaa teknologian kehityksen suuntaan”. ”Erityisen tärkeää on arvioida teknologian vaikutuksia ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa. ” (s. 11-12). POPS:in tueksi Opetushallitus toimitti Ideasta tuotteeksi-oppaan, jossa avataan ”teknologian opetuksen” ja käsityön yhteyksiä.

Luulenpa, että ilman näitä ponnisteluja ei Opetussuunnitelman Perusteissa 2004 olisi teknologiakasvatus näkyvissä siinä määrin kuin se sinne on kirjattu. Jyväskylän yliopisto ei tietenkään ole ainoa instituutio, joka on kehittänyt oppiainetta. Huomattavat panokset ovat tulleet TEKNOKAS-hankkeesta, Savonlinnan OKL:sta, Hämeenlinnan OKL:sta, Oulun OKL:sta, Helsingin OKL:sta ja myöhemmin Rauman OKL:sta. Varmasti muualtakin, mainitsen tässä muutaman. Myös monien teknisen työn opettajien ja yhteistyötahojen kehittämispanos on ollut merkittävä.

Tietääkseni vain Ruotsissa on peruskouluissa oppiaine ”teknik” (ja erikseen slöjd). Useissa maissa teknologiakasvatus on kehittynyt käsityö-oppiaineen pohjalle. Nyt on syytä tutkia ja selvittää mikä olisi oikea tie Suomessa. Toki oppiaineen nimeä tulisi miettiä. Aikoinaan esitimme, että yläkäsite on teknologia ja sen alakäsite on käsityö, erityisesti tekninen työ. Myös segrekaatiotyöryhmän raportti muutama vuosi sitten esitti, että käsityö-oppiaineen nimi tulisi uudistaa. Sehän käsitetään usein vain tekstiilityönä. Teknologia-käsite taas liitetään usein vain tietokoneisiin ja muuhun high-tech:iin. Tuo TAO:n esittämä Tekninen Työ ja Teknologia lienee hyvä vaihtoehto. Kun opittavat sisällöt muuttuvat ja lisääntyvät on jotain vanhaa pudotettava pois – vaikka aikaresurssitkin lisääntyisivät. Tässä on nyt ydinainesanalyysin paikka

Suunta on, ja hyvä niin, lisääntyvään holistiseen, integroivaan, yhteistyömuotoiseen opiskeluun. Jo nyt käsityön tavoitteita ja sisältöjä voidaan kehittää teknologiakasvatuksen suuntaan. Lähiyhteistyöoppiaineet lienevät aluksi luonnontieteet, matematiikka ja kuvataide. Monissa maissa panostetaan STEM:iin  ja STEAM:iin (Sience, Technology, Engineering, Arts, Maths). Holistista näkökulmaa on korostettu kaikissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 1970,1985, 1994, 2004 ja 2014. Termit, jotka viittaavat  ”laaja-alaiseen oppimiseen” vaihtelevat eri POPS:ssa. Ajatushan ei ole uusi. Jo 1900-luvun alkupuolella Aukusti Salo korosti ”kokonaisopetusta”. Toteutus on vaihdellut/vaihtelee kunnasta kuntaan ja koulusta kouluun. Ilmeisestikään yhteistyö ei ole ollut kovin onnistunutta, koska POPS 2014 joutuu velvoittamaan koulut toteuttamaan vähintään yhden monialaisen oppimiskokonaisuuden joka vuosi. Opetushallitus teki laajan tutkimuksen POPS 2004 aihekokonaisuuksien toteutumisesta. Eivätpä nuo niin kovin hyvin olleet toteutuneet. Ihminen ja teknologia -aihekokonaisuuden yhteydessä oli mukava tulos: oppilaat näkivät teknologiakasvatuksen liittyvän käsityöhön.


Onko teknologiakasvatus luonnontieteitä, käsityötä vai jotain muuta?

Vaikka teknologia ja teknologiakasvatus käsitteet tulevat esiin 1994, 2004 ja 2014 POPS:issa, missään ei ole määritelty mitä teknologialla ja teknologiakasvatuksella tarkoitetaan. TAO portaalista löytyvä Jaakko Nykäsen videoesitys määrittelee hyvin teknologiakasvatusta. Kannattaa katsoa. Jaakon esitykseen haluaisin lisätä yhden tärkeän pointin: teknologian kritiikin.

Tarkastelen POPS 2004:aa ja POPS 2014:aa aihekokonaisuuksien ja laaja-alaisen osaamisen sekä ennen kaikkea käsityön ja luonnontieteiden näkökulmasta.

Ihmetystä meikäläisessä on herättänyt se, että POPS 2004 on kirjoitettu oppilaan tavoitteina, POPS 2014 ”miten oppilasta ohjataan” – siis opettajan ohjeina. Eikö tavoitteiden pitäisi olla oppilaan oppiminen eikä opettajan ohjaustoimet?

POPS 2004:ssa teknologia käsitetään laaja-alaisesti. Se näkyy esimerkiksi aihekokonaisuudessa Ihminen ja teknologia: Opetuksessa tulee kehittää välineiden, laitteiden ja koneiden toimintaperiaatteiden ymmärtämistä ja opettaa niiden käyttöä”. Sen sijaan POPS 2014:ssa teknologia-käsite näyttää viittaavan pääasiassa TVT:aan, ikään kuin vain se (”high-tech”) olisi teknologiaa.

Alla olevissa taulukoissa on suoria lainauksia POPS 2004:stä. Ohessa on muutamia kirjoittajan kommentteja ja korostukset ovat minun tekemiäni.

POPS 2004

 Holistisuus  Luonnontieteitä  Käsityö
POPS 2004 teknologia käsitetään laaja-alaisesti. Se näkyy esimerkiksi aihekokonaisuudessa Ihminen ja teknologia: ”Opetuksessa tulee kehittää välineiden, laitteiden ja koneiden toimintaperiaatteiden ymmärtämistä ja opettaa niiden käyttöä”. Sen sijaan POPS 2014:ssa teknologia-käsite näyttää viittaavan pääasiassa TVT:aan, ikään kuin vain se (”high-tech”) olisi teknologiaa.





























Ympäristö- ja luonnontieto vuosiluokat 1–4
Ei mainintoja teknologiasta

Fysiikka ja kemia vuosiluokat 5–6
Ei mainintoja teknologiasta

Fysiikka vuosiluokat 7–9
Opetus antaa oppilaalle valmiuksia keskustella ja kirjoittaa fysiikan ja teknologian tiedonalaan kuuluvista asioista ja ilmiöistä tarkoituksenmukaisia käsitteitä käyttäen sekä auttaa häntä ymmärtämään fysiikan ja teknologian merkityksen jokapäiväisessä elämässä, elinympäristössä ja yhteiskunnassa.

Tavoitteet
Oppilas oppii
käyttämään tarkoituksenmukaisia käsitteitä, suureita ja yksiköitä kuvatessaan fysikaalisia ilmiöitä ja teknologiaan kuuluvia asioita

Yhdeksästä tavoitteesta yhdessä on viittaus teknologiaan. Tavoite on ”käyttää tarkoituksenmukaisia käsitteitä…”. Sen syvempää teknologista osaamista ei tavoitella.









Käsityön opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen ja itsenäiseen työntekoon, kehittää luovuutta, esteettisiä, teknisiä ja psyykkis-motorisia kykyjä, ongelmanratkaisutaitoja sekä ymmärrystä teknologian arkipäivän ilmiöistä. Opetus toteutetaan oppilaan kehitysvaihetta vastaavin aihepiirein ja projektein kokeillen, tutkien ja keksien.

Tavoitteet

Vuosiluokat 1 - 4
11 tavoitetta, joista yksi:
Oppilas
tutustuu arkielämään liittyvään teknologiaan

Keskeiset sisällöt

Kuusi, joista yksi:
• oppilasta lähellä olevia, luonnossa ja rakennetussa ympäristössä esiintyviä ilmiöitä ja niiden teknologisia sovelluksia

Vuosiluokat 5–9
Keskeisissä sisällöissä viitataan integrointiin (vertaa STEM, STEAM):
• käsityössä esiintyvien ongelmien ja sovellusten yhteys muihin oppiaineisiin, muun muassa kuvataiteeseen, luonnontieteisiin ja matematiikkaan
Teknisen työn sisällöt:
• erilaisten laitteiden toimintaperiaatteita, rakenteita, teknologisia käsitteitä ja järjestelmiä sekä niiden sovelluksia (yksi kahdeksasta sisältöpallerosta). Vertaapa tätä Ihminen ja teknologia -aihekokonaisuuden tavoitteeseen.


Ja seuraavassa POPS 2014 tarkastelua

 Holistisuus  Luonnontieteitä  Käsityö
Tavoitteena laaja-alainen osaaminen
Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
Oppilaat tarvitsevat perustietoa teknologiasta ja sen kehityksestä sekä vaikutuksista eri elämänalueilla ja ympäristössä. He tarvitsevat myös opastusta järkeviin teknologisiin valintoihin. Opetuksessa tarkastellaan teknologian monimuotoisuutta ja ohjataan ymmärtämään sen toimintaperiaatteita ja kustannusten muodostumista. Perusopetuksessa oppilaita ohjataan teknologian vastuulliseen käyttöön ja pohditaan siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Monilukutaito (L4)
Oppilaiden tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä.









































Ympäristöoppi

Tavoitteet
1-2 lk
T9 ohjata oppilasta tutustumaan monipuolisesti arjen teknologiaan sekä innostaa oppilaita kokeilemaan, keksimään, rakentamaan ja luomaan uutta yhdessä toimien

Sisällöt
S4 Tutkiminen ja kokeileminen: Sisällöksi valitaan luontoon, rakennettuun ympäristöön, arjen ilmiöihin ja teknologiaan sekä ihmiseen ja ihmisen toimintaan liittyviä ongelmanratkaisu- ja tutkimustehtäviä.

Tavoitteet
3-6 lk
T7 ohjata oppilasta ymmärtämään arjen teknologisten sovellusten käyttöä, merkitystä ja toimintaperiaatteita sekä innostaa oppilaita kokeilemaan, keksimään ja luomaan uutta yhdessä toimien
T17 ohjata oppilasta tutkimaan, kuvaamaan ja selittämään fysikaalisia ilmiöitä arjessa, luonnossa ja teknologiassa sekä rakentamaan perustaa energian säilymisen periaatteen ymmärtämiselle

Fysiikka
7-9 lk
Fysiikan opetus auttaa ymmärtämään fysiikan ja teknologian merkitystä jokapäiväisessä elämässä, elinympäristössä ja yhteiskunnassa. Opetus tukee oppilaiden valmiuksia keskustella fysiikan ja teknologian asioista ja ilmiöistä. Opetus välittää kuvaa fysiikan merkityksestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa: fysiikkaa tarvitaan uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisessä sekä ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa.

Tavoitteet
T8 ohjata oppilasta ymmärtämään teknologisten sovellusten toimintaperiaatteita ja merkitystä sekä innostaa osallistumaan yksinkertaisten teknologisten ratkaisujen ideointiin, suunnitteluun, kehittämiseen ja soveltamiseen yhteistyössä muiden kanssa







1-2 lk
Käsityö on monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa.
Käsityön tekeminen on tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa ja siinä toteutetaan ennakkoluulottomasti erilaisia visuaalisia, materiaalisia, teknisiä sekä valmistusmenetelmällisiä ratkaisuja. Käsityössä opetellaan ymmärtämään, arvioimaan ja kehittämään erilaisia teknologisia sovelluksia sekä käyttämään opittuja tietoja ja taitoja arjessa.

Tavoitteet
T1 Rohkaista oppilasta kiinnostumaan ja innostumaan käsin tekemisestä sekä herättää uteliaisuutta keksivään ja kokeilevaan käsityöhön.
Tavoitteissa teknologiasta ei ole mainintoja.
3-6 lk
T6 opastaa oppilasta käyttämään tieto– ja viestintäteknologiaa käsityön suunnittelussa, valmistamisessa ja käsityöprosessin dokumentoinnissa
Viitataan siis vain tieto- ja viestintäteknologiaan
Vasta sisällöissä on viittauksia muuhun teknologiaan (ja niissäkin aika high-tech painotteisesti).
7-9-lk
Vuosiluokilla 7–9 käsityön opetus vahvistaa ja syventää oppilaiden omasta elämysmaailmasta nousevaa innovointia ja ongelmanratkaisua sekä käsityön tekemiseen, ilmaisuun ja suunnitteluun liittyvien tietojen ja taitojen osaamista. Käsityön opiskelu pohjautuu rakennetun ympäristön ja monimateriaalisen maailman havainnointiin, tutkimiseen ja tiedon soveltamiseen.

Tavoitteet
T4 ohjata oppilasta käyttämään sujuvasti käsityön käsitteitä, merkkejä ja symboleja sekä vahvistamaan visuaalista, materiaalista ja teknologista ilmaisuaan.
Teknologista ilmaisuaan (?, mitähän tämä tarkoittaa?)
Ohjata oppilasta käyttämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia käsityön suunnittelussa, valmistuksessa ja dokumentoinnissa, sekä yhteisöllisen tiedon tuottamisessa ja jakamisessa
T7 ohjata oppilasta tuntemaan käsityön, kädentaitojen ja teknologisen kehityksen merkitys omassa elämässään, yhteiskunnassa, yrittäjyydessä ja muussa työelämässä


Aivan kuin luonnontieteen osuuteen olisi suoraan leikattu ja liimattu teknologian oppimiseen liittyviä käsityön tavoitteita POPS 2004:sta POPS 2014:ään. Luonnontieteiden tavoitteisiin on vielä lisätty metodinen ohje ”yhdessä toimien”. Sen sijaan käsityön tavoitteissa ja sisällöissä teknologiakasvatuksesta on jäänyt jäljelle vain ohut häivähdys. Jos hyväksymme teknologian määritelmäksi ”ihmisen aktiivisen toiminnan” (technology is human innovation in action) niin uskoisin sen opiskelun monilta osin sujuvan luontevasti teknisen työn oppimisympäristössä. Ihmetyttääkin mihin teknologiakasvatuksen tavoitteet ovat kadonneet käsityöstä vuoden 2014 POPS:ssa. Tässä on taas yhteistyön paikka. Teknologia hyödyntää luonnontieteitä, luonnontiede selittää teknologian toimintaa/ilmiöitä, ja luonnontieteellistä tietoa soveltavia teknologian vempaimia rakennetaan käsityönä (ainakin prototyyppivaiheessa). Juuri käsityössä (kuvataiteen lisäksi) innovatiivisuuden oppiminen on selkeästi uloskirjoitettu tavoite vuoden 2004 POPS:ssa. Onneksi tutkiminen, kokeileminen, keksiminen ja kehittäminen on mainittu myös POPS 2014 käsityön ingressissä, vaikka innovatiivisuustavoite puuttuukin. Toivon TAO:lle mitä parhainta menestystä teknologiakasvatuksen kehittämisessä. Kaikilla kansalaisillahan pitää olla perusteknologinen lukutaito. Peruskouluissa voidaan saada innostus myös tuleviin teknologian alan opintoihin – niin amis- kuin yliopistotasollakin. Kehittyvässä Suomessa tarvitaan yhä kekseliäämpiä kansalaisia. Maamme menestys on päästä (ja käsistä) kiinni.

Tekninen Opettaja -lehden päätoimittaja peräänkuuluttaa yliopistojen osallistumista keskusteluun. Tässä teille yksi sellainen.