Kuten kaikissa taito- ja taideaineissa, myös käsityön opetuksessa, opettajan henkilökohtaisilla taipumuksilla, mielenkiinnon kohteilla ja harrastuneisuudella on todella suuri merkitys opetuksen sisältöjen ja pedagogisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Teknisen työn ja käsityön opetuksen näkökulmasta teknologinen vallankumous on tuonut valtavan tietotulvan erilaisiin opetettaviin sisältöihimme. Kaiken opetettavan sisällön täydellinen hallitseminen on kenelle tahansa mahdoton tehtävä ja yleensä opettajat painottavat teknisen työn opetuksessaan jotain näkökulmaa ja nojaavat opetuksensa omaan harrastuneisuuteensa.

Esimerkkejä käsityönopettajan tietotaidollisten valmiuksista:

Teknologisen suunnittelun ja valmistusprosessin taidot:
- Luonnostelun ja ideoinnin opettaminen, Cad/3d mallinnus ja tuotantoautomaatio
- Mekaniikan ymmärtäminen (liitokset, materiaalivahvuudet ja liikemekanismit)
Tuotantoteknologian hallitseminen ja materiaalien tuntemus
- Metallimateriaalit, puumateriaalit, muovimateriaalit, kankaat, elektroniikkaan liittyvät materiaalit, välineet, automaattiset tuotantomenetelmät...
Teknologisen kehityksen seuraaminen
- Opetuksen sitominen oppilaan kokemusmaailmaan ja harrastuneisuuteen
- Robotiikan, automaation ja ohjelmoinnin hallitseminen
- Mitä uusia teknologisia innovaatioita tehdään ja miten ne vaikuttavat arkielämäämme?
- Miten rakennettu ympäristömme muuttuu?
- Lentäminen, avaruusteknologia, liikenne, moottoriteknologia jne.
Opetussuunnitelman perusteiden hallitseminen
- Miten vanhojen sisältöjen uudistaminen onnistuu uuden opetussuunnitelman näkökulman mukaisesti?
- Miten opetussuunnitelma saadaan osaksi omaa lukuvuosisuunnittelua, jaksosuunnittelua, tuntisuunnittelua ja luokkatyöskentelyä?
Työturvallisuus
- Liittyy kaikkiin em. kohtiin!

Esimerkiksi jo pelkkiin puumateriaaleihin liittyvän sisällön oppimiseen ei riitä yksi ihmisen elinikä. Puumateriaalien muokkaajista mm. soitinrakentajat, hirsitalon rakentajat ja huonekalupuusepät ovat aina muodostaneet omat ammattikuntansa, koska aiheeseen liittyvä tietotaito on spesifiä ja ammattiin harjaantuminen vaatii runsaasti harjoitusta. Koneturvallisuuden näkökulmasta teknisen työn luokan kalustoa on todella paljon ja kaikkien koneiden ja laitteiden käytön oppiminen vaatii opettajalta perehtymistä monenlaisiin työskentelytapoihin.

Teknisen työn opettajalla tulee olla vastaavien valmistusteknisten taitojen lisäksi pedagogista osaamista, vuorovaikutustaitoja, elektroniikan osaamista, hänen tulee hallita moottoriteknologiaa, remonttitaitoja, tietää talonrakennuksesta, jne.



Antti Hilmolan väitöskirjatutkimuksessa (2009) selvitettiin sitä, että miten opetussuunnitelma toteutuu teknisen työn opetuksessa. Tulokset eivät sinänsä olleet yllättävät, vaan osoittivat että käsityön opetussuunnitelma ohjaa teknisen työn opetusta väljästi.

"Käsityön opetuksen suunnittelun ja toteutuksen alkuperää etsimässä, Hilmola 2009"
http://doria32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/50492/AnnalesC291Hilmola.pdf?sequence=1

"Käsityön teknisen  työn  sisältöjen  opetuksen  suunnittelua  ja  toteutusta  ohjaa  oppimisympäristö- ja  oppilaskeskeinen Curriculum -ajattelu, jossa opetussuunnitelma toimii vapaana ja löyhänä ohjeena toteutettavaa opetusta varten. Tähän perustuen käsityön teknisen työn sisältöjen opettaja toteuttaa opetustaan voimakkaasti  omatoimiseen  oppimiseen  perustuvien  oppilaslähtöisten  työtapojen  suunnassa."


Koska oppiaineemme sisältöä on valtavasti ja valmista oppimateriaalia ei ole olemassa, opettajan harrastuneisuudella, innostuneisuudella ja omistautumisella, sekä ammatillisella identiteetillä on keskimääräistä suurempi merkitys sille, että millaisia sisältöjä koulun teknisen työn tunneilla opiskellaan.