Erilaisten arvovalintojen vaikutus tilasuunnitteluun ja opetussuunnitelman toteuttamiseen

Tietoja

Julkaistu: 24.03.2018 24.03.2018

Koulurakentamisen hankesuunnitelussa tehdään usein arvovalintoja, että miten opetussuunnitelma halutaan toteuttaa.

Mielestäni on huono lähtökohta, jos lähdetään heti alkuun kertomaan, että mitä koulujen kannattaa jättää pois opetuksestaan. STEAM-malli antaa hyvän lähtökohdan, mutta meillä ei ole vara apinoida mallia ulkomailta, koska Suomessa ollaan monessa jutussa jo paljon edellä muiden maiden slöjd, steam, stem- ja D&T- askartelua.

Mielestäni tilasuunnittelun arvovalintoja voitaisiin tehdä esim. seuraavista lähtökohdista.

A) Design-polku, jossa käsityön opetustilat muodostavat Art-house kokonaisuuden, jossa kuvis ja käsityö erityisen vahvasti toisiaan tukevina kokonaisuuksina

B) Yrittäjyys-polku, jossa tilat muodostavat verkoston yrittäjämäiseksi, tekemällä oppimisen kokonaisuudeksi
Käsityö, historia, ympäristö- ja luonnontieto erityisen vahvasti toisiaan tukevina kokonaisuuksina

C) Rakennetun ympäristön polku, jossa tilat muodostavat kokonaisuuden ns. Engineering - näkökulmasta.
Käsityö, teknologiakasvatus ja luma- aineet toisiaan tukevina kokonaisuuksina.

Meriseminaarin teemoja aiheesta tilasuunnittelun visiot ja niiden käytännön toteutus

Tietoja

Julkaistu: 23.03.2018 23.03.2018

Minulla on tänään Meriseminaarissa puheenvuoro teknisen työn tilasuunnittelun visioista ja käytännön toteutuksesta. Tässä taustaa siitä, että millainen puheenvuoro on tulossa. Ajatus olisi näyttää muutamia käytännön esimerkkejä, joiden kautta käydään keskustelua aiheesta.

Taustaa:
Ajattelen käsityö-oppiaineeseen upotetun teknisen työn opetuksen edustavan ns "engineering" tyyppistä ajattelutapaa. Opetussuunnitelman mukaanhan käsityötä opetetaan sekä teknisen työn, että tekstiilityön työtavoilla. Meillä käsityön opettajilla lienee selkeä käsitys siitä, että mitä em. termit tarkoittavat.

Peruskoulun oppiainejaon taustalla on klassiset tieteenalat. Oppiaineiden nimiä ja sisältöjä tehdessä ollaan haluttu varmistaa, että opetetaan totuutta, joten opetuksen tulee perustua tieteellisen tiedon perusteisiin.

Käsityön opetus on teknologiaa, muotoilua ja ilmaisua.

- Muotoiluhan voi olla mm. toiminnan muotoilua, materiaalien muokkausta jne.
- Ilmaisu on toiminnallista tekemistä, mutta siinä on tärkeää oppilaslähtöinen prosessi.
- Teknologia ei ole tiedettä, mutta soveltaa kaikkien klassisten ja muidenkin tieteenalojen tuottamaa tietoa

Käyn illan puheenvuorossani läpi 2 eri teemaa, jotka on kuvattu alla olevissa otsikoissa. Toivoisin, että saisimme aikaan keskustelua otsikoiden alla olevien ranskalaisten viivojen pohjalta:

1 teema: "muutoksen mahdollisuudet"
- Mitkä ovat oppiaineiden ja opettajien väliset yhteistyön edellytykset?
- Mitä haluaisit säilyttää/muuttaa oppiaineestamme?
- Mitä laitteita, välineitä ja tiloja muutos vaatii?
- Mitä merkitystä on koulun väliseinillä, mihin niitä tarvitaan ja mitä saavutetaan jos ne poistetaan?

2 teema: "muutos on jo tapahtunut"
- Opettajan kuormittuminen ja osaamisen päivittämisen tarve
- Tehdäänkö muutosta muutoksen vuoksi?
- Muutoksen hinta
- Hallittu sisältöjen päivittäminen

Make programs, eli teknologiakasvatusta Jenkkiläisittäin

Tietoja

Julkaistu: 04.03.2018 04.03.2018

Uutisissa on paljon keskustelua tuontitulleista ja Amerikkalaisten työllisyyden kohentamisesta. Toisaalta työllisyyttä ei voida parantaa jos ei ole osaamista ja siksi on taitojen opettaminen on tärkeää.

Rapakon takana on myös osaamista ja joissain kouluissa lähes suomalaista teknologiakasvatusta vastaavaa opetusta. Sain Jukka Raulamolta linkkivinkin Utahilaisen high-schoolin/yliopistotason koulun sivuille, josta löytyy kuvausta sikäläisistä tilaratkaisuista ja työturvallisuusmateriaalista.

>> Esimerkki, että millaisessa ympäristössä Utahissa touhutaan teknistä työtä:

>> Työturvallisuuden perusteet vaaditaan ennen, kuin työkaluihin päästään käsiksi:

Esimerkki Amerikkalaisesta työturvallisuusohjeistuksesta: >> linkki (PDF)

Kyllähän meillä Suomessa ollaan totuttu aika hyvään teknisen työn työskentely-ympäristöön, mutta paljon hyvää on muuallakin olemassa.

Konesalittomia kouluja Suomessa

Tietoja

Julkaistu: 14.01.2018 14.01.2018

Tukitilojen ja väliaikaisten opetustilojen tarpeet:
Teknisen työn opetuksen näkökulmasta tarpeellisten konesalien rakentamisesta on kaavailtu villeimmissä koulusuunnitelmissa luovuttavan kokonaan. Joissain tapauksissa on ollut kyse ns. pääkoululle rakennettavista tukitiloista, jos alueella on esimerkiksi erityisen suuri kasvukeskittymä ja joudutaan rakentamaan uudisrakennus kasvukeskittymän huippua tasaamaan.

Väliaikaisia tukitiloja rakennettaessa on joskus ollut aikeena, että konesalittoman koulun tukitiloja pääasiallisesti käyttävät oppilaat voisivat käyttää pääkoulun teknisen työn puuntyöstökoneita esim. kevätlukukauden ajan. Tällöin pääkoulun oppilaat voisivat työkennellä lisärakennuksen teknisen työn opetustiloissa. Valitettavasti useimmissa tapauksissa koulun lukujärjestysten tekeminen siten, että molemmat tilat saataisiin toimimaan kaikkien oppilaiden opiskeluympäristönä on osoittautunut mahdottomaksi.

Oppilaan etu ja raha vastakkainasettelussa:
Viimeaikoina olen törmännyt suunnitelmiin, joissa ollaan kokonaan luovuttu teknisen työn luokkien konesaleista purunpoistojärjestelmineen. Kysymys on puhtaasti säästötoimenpiteestä, jolla pyritään tuhoamaan teknisen työn opetuksen kiinteitä rakenteita ja koko käsityönopetuksen perusteita. Opetussuunnitelman mukaisesti käsityötä opetetaan monimateriaalisena oppiaineena, jossa yhdistyvät teknisen työn ja tekstiilityön työtavat.

Valmiiksi höylätty ns. OM-laadun puutavara tehdään oksaisesta männyn latvatukista ja on liian kosteaa puusepäntuotteiden valmistamiseen.
Käytännössä konesaleista luopuminen viitoittaisi tietä koko puumateriaalien käytöstä luopumiseen. Puutavaraliikkeen ja rautakaupan PHL-profiiliin höylätyt ja muoviin pakatut B-luokan (entinen kvintta) eivät pysty korvaamaan luokissa valmistettuja aihioita. Kyseessä ei siis ole puusepänkuiva tai oksaton puutavara, kun hankitaan kelmuun pakattua, valmiiksi höylättyä puutavaraa. Kyseinen puutavara on tarkoitettu rakennusliikkeille ja yksityisten remonttitarpeisiin talotyömaalle, ei puusepänlaatuisten tuotteiden valmistamiseen tai varsinkaan peruskoululaisten puutöiden materiaaliksi.

Pienen lapsen motoriikka, voima ja kärsivällisyys eivät missään nimessä riitä työskentelemään materiaalien kanssa, jotka ovat oksaista, märkää ja kieroa. Erikoistilattu A-luokkainen puutavara eri dimensioihin tehtynä puolestaan nostaa materiaalien hankintakustannukset helposti monikymmenkertaisiksi, jolloin koulun vuosittaiset materiaalikustannukset nousevat helposti kymmeniä tuhansia euroja vuositasolla.

Uusia kouluja rakennettaessa tulee huomioida pedagogiset ja käytännön opetuksen kannalta tärkeät lähtökohdat.
Uusien koulujen rakentamisessa tulee käyttää riittävää teknisen työn opettajien asiantuntemusta, koska samalla linjataan tuhansien oppilaiden mahdollisuutta työskennellä turvallisissa ja opetussuunnitelman edellytykset mahdollistavissa tiloissa. Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa olla hyödyntämättä sitä mahdollisuutta, jonka suomalainen käsityön opetus on antanut peruskoulun oppilaille esimerkiksi kädentaitojen, ongelmanratkaisutaitojen, luovuusajattelun ja yhteistyötaitojen oppimisessa.