Alueellisia eroja suomalaisessa käsityön opetuksessa

Tietoja

Julkaistu: 10.04.2016 10.04.2016

Suomi on tunnetusti pitkien välimatkojen maa. Käsityön opetuksen lähtökohdat kaupunkimaisten- ja maalaiskuntien välillä ovat olleet jo pidemmän aikaan hyvin erilaiset. Tulevaisuudessa erot tulevat olemaan vielä huomattavasti suuremmat.

Tao kokosi eri kuntien käsityön opetuksen tuntijakoon liittyviä toteutuksia  ja niistä näyttää muodostuvan hyvin kirjava tuntikehys valtakunnallisesti tarkasteltuna.  Taulukkoa tarkastellessa näyttäisi siltä, että Etelä-Suomessa käsityön opetustuntimäärä jää käsityön osalta Pohjois-Suomea pienemmäksi.  (Ilmeisesti Turussakaan käsityön 7.lk lisätunti ei ole mennyt läpi, vaikka sitä tämän mukaan onkin esitetty)

https://docs.google.com/spreadsheets/d/1n98Whi8aTh8dAoukZqJapnKa0YSmcpy2JNBUqGB414w/edit#gid=0

Oph:n vuonna 2011 julkaisemien 9. luokan musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointitulosten mukaan Kajaanissa, Lapissa ja Oulussa asuneilla 9. luokan oppilailla oli paremmat valmiudet teknisen työn taitojen oppimiseen, kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa asuneilla oppilailla.

Oppilaista  suuri  osa  ei  ollut  musiikissa,  kuvataiteessa  ja  käsityössä  saavuttanut  edes  tyydyttävän  tasoisia  perustaitoja  ja  -tietoja.  Musiikkiin,  kuvataiteeseen ja käsityöhön käytettävissä olevan opetusajan rehtorit ja opettajat kokivat yleisesti liian vähäiseksi.

”...Käsityön  teknologian  tuntemuksen  osaamisen  taso  oli  kaupunkimaisissa  kunnissa  yli  kolme  prosenttiyksikköä  heikompaa  kuin  maaseutumaisissa  kunnissa. Työturvallisuuden osaamisen taso oli kaupunkimaisissa kunnissa lähes kuusi prosenttiyksikköä heikompaa kuin maaseutumaisissa kunnissa...
Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  korkeinta  Itä-Suomen  ja  Oulun läänien  alueilla  ja  maaseutumaisissa  kunnissa.  Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  heikointa  Länsi-Suomen  läänin  alueella  ja  kaupunkimaisissa  kunnissa.”

Arvioinnin opettajakyselyssä perusopetuksen yläluokkien musiikin opettajista 35 %, kuvataiteen opettajista 24 % ja käsityön opettajista 15 % oli vailla muodollista  kelpoisuutta  tehtävään  näissä  aineissa.  Suuri  osa  oppilaista  jää  vaille  kelpoisen aineenopettajan opetusta näissä aineissa koko perusopetuksen ajan, eikä  suuri  osa  oppilaista  opiskele  näitä  aineita  perusopetuksen  viimeisillä  luokilla lainkaan. Tältä kannalta katsoen tulosten huono taso suurella oppilasjoukolla on ymmärrettävää.

Herääkin kysymys, että mihin tulevaisuuden tuntijako meitä vie, jos käsityön tuntimääriä leikataan niillä alueilla, joilla käsityön oppimistulokset ovat jo valmiiksi selvästi heikompia. Yhdenvertainen oikeus käsityön taitojen opiskelemiseen vaarantuu entisestään. Vaikutus näkyy selkeimmin esimerkiksi ammatillisissa- ja jatkokoulutusvalmiuksissa. Kaupungeissa asuvien lasten mahdollisuus teknisen käsityön opiskelemiseen on rajoittuneempaa sekä kouluissa, että vapaa-aikana.

Opettajan näkökulmasta opetusvelvollisuuden täyttyminen tulee olemaan Etelä-Suomen kunnissa Pohjois-Suomessa opettavaa kollegaa hankalampaa. Pätevistä teknisen työn opettajista tulee olemaan pulaa erityisesti Etelä-Suomen kunnissa, jos koulujen sisällä tunteja annetaan kenelle tahansa asiaan vihkiytymättömälle pidettäväksi.

Kuka kärsii seuraukset?

Perinteisesti suomalaisessa koulujärjestelmässä on tuettu monenlaista osaamista ja käsityön tunneilla ovat saaneet onnistumisen kokemuksia myös sellaiset oppilaat, joiden lahjakkuus ei ole akateemisissa oppimistaidoissa. Käsityön taitojen oppimisella on suuri merkitys useiden ammattien, kuten kirurgien, autoasentajien, sähkömiesten, hammaslääkärien, insinöörien ja kirvesmiesten käytännön työssä.

Vastauksena omaan kysymykseeni totean, että välittömästi ne oppilaat kärsivät eniten, joiden erityisenä lahjakkuutena on käsillä tekemisen taidot ja välillisesti koko suomalainen innovaatio-yhteiskunta. Käsillä tekeminen vaatii luottamusta omiin taitoihin ja taito harjaantuu ainoastaan harjoituksen kautta. Em. asia koskee kaikkia suomalaisen yhteiskunnan lapsia ja aikuisia asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Käsityön merkitystä koulun eheyttävänä oppiaineena ei ole mielestäni vielä koskaan riittävästi hyödynnetty peruskoulun opetuksessa.